Ilmiantajien lehdistönvapaus jälleen uhattuna

Vuonna 2019 Australian liittovaltion poliisin ABC:n “Afghan Files” takia tekemän ratsian tunnusmerkkejä kantavat suomalaistoimittajat ovat tuomittu maanpetoksesta raportoituaan Suomen kansallisesta turvallisuudesta, kirjoittaa. Tohtori Binoy Kampmark.

16.12.2017, suomalainen päivälehti Helsingin Sanomat julkaisi tutkivan raportin Tiedustelututkimuslaitoksen (FIRE) toiminnasta. otsikolla “Suomen salaisin paikka”raportti keskittyi sotilastiedusteluviraston tehtäviin ja huomioi sen karkean sijainnin.

Artikkeli oli erityisen ajankohtainen, kun otetaan huomioon tuolloin käydyt keskustelut siitä, pitäisikö kyseessä olevan näennäisen vaarattoman elimen valtuuksia laajentaa valvomaan yksityisiä tietoja digitaalisissa verkoissa samalla kun keskusteltiin valvontavaltuuksien yleisestä laajentamisesta.

Kuten lehti totesi kärjistävällä sävyllä, eduskunnassa asiasta keskustelevat kansanedustajat vaikuttivat tietämättömiltä siitä, mitä Tikkakoskella todella on vaakalaudalla. Juhlitun poliittisen tietämättömyyden miasmassa valtuuksia voitaisiin laajentaa pienellä huolella ja huolella, jolloin valitut edustajat jäävät – kuten he usein ovat tehneet historiassa – nukkumassa, kun neulaa annetaan.

FIRE kuulostaa positiivisen tavalliselta nimityksen ja toiminnan suhteen. Sama suomeksi, missä se kulkee nimellä viestikoelaitos (signaalien testauslaitos).

Vuosien mittaan testauslaitos ei ole ollut pidättyväinen toimintansa näkökulmasta, ja se perustuu suurelta osin laajempaan hyväksyttävyyttä koskevaan kampanjaan. Sen perimmäisenä tarkoituksena on radiosignaalitiedustelua käyttäen varmistaa, että päivän pääministeri saa tiedon seuraavasta mahdollisesta hyökkäyksestä Suomen alueelle, mikäli se tapahtuisi.

Huolenaiheena on, että tällaisen älykkyyden väline on heikentynyt – ja kun älykkyyden ja signaalien kapasiteetti heikkenee, on taipumus etsiä laajempia valtuuksia.

Tämän seurauksena toimittajat Tuomo Pietiläinen ja Laura Halminen sekä lehden silloinen vt. johtaja Kalle Silfverberg kohtaavat kansallisen turvallisuusjärjestelmän vihan.

Halmisen asuntoon tehtiin joulukuussa 2017 poliisi, joka takavarikoi myös hänen tietokoneensa ja muistitikut. (Sittemmin vuoden 2018 tuomioistuimen päätöksessä todettiin, että Halmisen asunnosta poliisin ratsastuksen aikana otettua muistitikkua ei voitu käyttää todisteena syytteeseenpanossa.) MTV:n mukaan toista keskuksen toimintaa koskevaa asennusta ei suoritettu viraston määräyksestä. päätoimittaja sai ensimmäisen julkaisun jälkeen kritiikkiä.

Jos syytetyt todetaan syyllisiksi, heitä uhkaa enintään neljän vuoden vankeustuomio.

Toimittajaliiton puheenjohtaja Hanne Aho kertoi Reuters:

“On täysin poikkeuksellista, että suomalaisia ​​toimittajia syytetään maanpetoksesta.”

Sosiaalisen median amnesiarikkaalla alalla tämä kuulostaa uudelta. Itse asiassa prosessi on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Alun perin tutkinnassa nimettiin viisi epäiltyä, mukaan lukien päätoimittaja Kaius Niemi. 29.10.2021 nostettiin syytteet valtiosalaisuuksien paljastamisesta ja paljastamisyrityksestä kolmea nyt esiintyvää vastaan.

Mitä tulee puolustukseen, ajatus ennakkojulkaisusta – tai jo saatavilla olevasta materiaalista – vaikuttaa järkevimmältä. Se on vakiohinta, ja sillä on taipumus tavoittaa hallitukset, jotka ovat pakkomielle olla häpeämättä. Itse asiassa esitutkinnat eivät juurikaan hälventäneet tätä seikkaa.

International Press Instituten toiminnanjohtaja Barbara Trionfi kiinnitti viime vuonna huomiota sen omituiseen laatuun vastatessaan syytteisiin:

“On mahdotonta hyväksyä ja järjetöntä, että Suomen kaltaisessa eurooppalaisessa demokratiassa toimittajia uhkaa vankeus siitä, että he tekevät työnsä ja raportoivat laajasti yleistä etua kiinnostavasta aiheesta, jota keskustelu Suomen turvallisuusviranomaisten toiminnasta ja valtuuksista epäilemättä oli.”

Trionfi panee myös merkille tutkimuksen pituuden ja sen, kuinka se muodostaa eräänlaisen supistuksen ja pelotteen:

”Tämä vuosia kestänyt tutkimus itsessään oli jo varjostanut suomalaista kansallista turvallisuutta koskevaa raportointia. Nämä maksut pahentavat nyt tätä jäähdyttävää vaikutusta ja vaarantavat yleisön oikeuden saada tietoa yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeistä asioista.”

Toimittajien suojelukomitea (CPJ) on myös lisännyt huolensa.

CPJ:n Euroopan-edustaja Attila Mong on toistanut Gulnoza Saidin, CPJ:n Euroopan ja Keski-Aasian ohjelman koordinaattorin viime vuonna antaman kommentin:

“Ei voida hyväksyä, että tutkivia toimittajia EU-maassa voidaan tuomita vankeusrangaistukseen työstään.”

On joitain silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä taistelussa, jota käydään toimittajia vastaan ​​toisessa maassa, joka on oletettavasti liberaali, demokraattinen ja joka väittää ainakin pinnallisesti kunnioittavansa lehdistönvapauksia.

AFP tekee ratsioita toimittajille: Meidän on puhuttava hallituksestamme

the Afganistanin tiedostotABC:n julkaisema julkaisu paljasti Australian erikoisjoukkojen väitetyt julmuudet Afganistanissa ja johti lopulta Australian liittovaltion poliisin (AFP) valtakunnalliseen yleisradioyhtiöön.

AFP vei aikaa ennen kuin määräsi tehdä ratsian Ultimon päämajaan Sydneyssä huolimatta siitä, että se tiesi jo tiedostojen ydinlähteen, ilmiantajan ja entisen SASR:n (Special Air Service Regimentin) operatiivisen David McBriden. Koko tapaus oli pahoinpitelyä, joka hillitsi uhkailua ja jopa kauhua.

Se jätti lisäksi avoimeksi mahdollisuuden nostaa syytteeseen yksi raportin laatineista toimittajista, Dan Oakes. Lopulta Commonwealth Director of Public Prosecutions (CDPP) luopui tapauksesta yleisen edun vuoksi. Vaikka CDPP:llä oli vain sellainen, jota voidaan kuvata omantunnon hyökkäykseksi, koko toimenpide oli sekä vaarallinen että farssinen.

Kolmea suomalaista toimittajaa koskevan asian syyttäjä on vaatinut jutun verkkoversion pyyhkimistä lehden verkkosivuilta. Mutta kuten Aho huomauttaa, syytteiden sisällöstä kerrotaan hyvin vähän.

Tämä voi hyvinkin olla merkki tulevista asioista, mikä viittaa siihen, että suomalaisilla saattaa olla enemmän huolenaiheita kuin tanssivan pääministerinsä häiritsevät touhut.

Kansallinen turvallisuus, joka on nyt täysin syleilemässä Naton (Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö) kanssa ja innokas ennakoimaan seuraavaa kriisiä, ei ole innoissaan tiedustelupalveluista ja mahdollisista vallan laajentamisesta.

Lehdistönvapauksiaan tukevalle ja luotettavalle maalle tämä on mätä käänne kirjoille.

Tri Binoy Kampmark oli Cambridge Scholar ja on luennoitsija RMIT-yliopistossa. Voit seurata tohtori Kampmarkia Twitterissä @BKampmark.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tue riippumatonta journalismia Tilaa IA.

.Ilmiantajien lehdistönvapaus jälleen uhattuna
Source#Ilmiantajien #lehdistönvapaus #jälleen #uhattuna

Leave a Comment