Liittyvätkö Suomi ja Ruotsi nyt Natoon?

Suomessa on tapahtumassa historiallinen muutos. Ensimmäistä kertaa suurin osa suomalaisista haluaa liittyä Natoon. Itämeren toisella puolella myös ruotsalaiset suhtautuvat myönteisemmin jäsenyyteen. Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan syttymänä tämä saattaa johtaa suureen ulkopoliittiseen muutokseen sotilaallisesti sitoutumattomissa Pohjoismaissa. Mutta ei ole helppoa ottaa vakuutusta, kun talo on jo tulessa.

Natoon liittymistä kannattaa nyt peräti 53 prosenttia suomalaisista 23.-25.2. tehdyn kyselyn mukaan (Venäjän hyökkäys alkoi 24.2.). Muutos on dramaattinen: vuonna 2017 sama kysely osoitti, että vain 19 prosenttia suomalaisista halusi Natoon, ja luku oli pysynyt melko vakaana ajan myötä. Natoon liittymistä puoltavat gallupit nousivat myös Ruotsissa, ja helmikuun 25. päivänä julkaistussa kyselyssä kannatti 41 prosenttia, kun se tammikuussa oli 37 prosenttia. Julkinen kannatus Ruotsin jäsenyydelle on pysynyt noin 35 prosentissa Venäjän Krimin liittämisen jälkeen vuonna 2014.

On selvää, että Venäjän provosoimaton sota työntää kaksi maata lähemmäs Nato-jäsenyyttä kuin koskaan ennen. Moskovan äskettäiset aggressiiviset uhkaukset, että Natoon liittyminen tuo “sotilaallisia ja poliittisia seurauksia” Suomeen ja Ruotsiin, näyttävät vaikuttaneen yleisöön päinvastaisesti. Sen sijaan, että piiloutuisivat ojiin, suomalaiset ja ruotsalaiset turvautuvat Allianssiin.

Nykyisen kriisin aikana sekä Suomi että Ruotsi ovat toistuvasti korostaneet suvereenia oikeuttaan valita oma kansallinen turvallisuusstrategiansa. Silti vaikka Suomen ja Ruotsin politiikka Euroopan unionin jäsenyyttä ja läheistä kumppanuutta Naton kanssa saattaa näyttää samalta, pinnan alla on eroja, jotka saattavat vaikuttaa tulevaan kehitykseen.

Suomen kansanedustajat kokoontuivat tiistaina keskustelemaan Nato-jäsenyydestä, joka on selkeä osa Suomen kansallista turvallisuusstrategiaa. Vaikka vain kaksi kymmenestä eduskunnan puolueesta on avoimesti kannattanut liittoon liittymistä, useat puolueet näyttävät muuttavan asemaansa Venäjän hyökkäyksen vuoksi Ukrainaan.

Suomelle historian varjo on aina läsnä. 833 mailia pitkä raja Venäjän kanssa tarkoittaa, että Suomi tietää, ettei se voi koskaan pitää suvereniteettiaan itsestäänselvyytenä. Presidentti Sauli Niinistö korosti uudenvuodenpuheessaan Suomen täysivaltaista oikeutta valita kansallisen turvallisuusstrategiansa, mukaan lukien mahdollisuus liittyä Natoon. Sitten hän lainasi Henry Kissingeriä: “Aina kun sodan välttäminen on ollut valtaryhmän ensisijainen tavoite, kansainvälinen järjestelmä on ollut häikäilemimmän jäsenensä armoilla.”

Suomen historialliset muistot eivät liity pelkästään Britannian pääministerin Neville Chamberlainin sovintoon ja Münchenin sopimukseen, joka jätti Tšekkoslovakian natsi-Saksan käsiin. Suomalaiset eivät ole unohtaneet Neuvostoliiton vaatimuksia maalleen ja satamilleen vuonna 1939 valmistautuessaan salaa hyökkäystä, jonka Moskova aloitti saman vuoden marraskuussa.

Pääministeri Sanna Marin toisti nämä opetukset tällä viikolla. Vastatessaan Venäjän “sotilaallisten seurausten” uhkaan, jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon, hän totesi: “Olemme osoittaneet, että olemme oppineet menneestä. Emme anna irti liikkumavarastamme.”

Ruotsissa tilanne on toinen. Sosiaalidemokraattinen hallitus korostaa mieluummin sitä, että liittoutumattomuus on palvellut Ruotsia hyvin yli kaksisataa vuotta ja että turvallisuuspolitiikkaa ei pidä muuttaa radikaalisti, etenkään epävakaassa ympäristössä. Poliittisesti NATO on polarisoiva aihe. Hallitus ei halua viitata mahdollisuuteen liittyä Natoon maan kansallisessa turvallisuusdoktriinissa, vaikka eduskunnan enemmistö on vaatinut sitä joulukuusta 2020 lähtien. Eduskunta on jakautunut myös varsinaisesta jäsenyydestä. Neljä puoluetta vastustaa Nato-jäsenyyttä, ja vaikka neljä muuta on sen puolesta, heillä ei ole enemmistöä paikoista. Syyskuussa pidettävien kansallisten vaalien myötä polarisaatio todennäköisesti vallitsee.

Koska Ruotsissa on perinteisesti ollut suurempi kannatus Nato-jäsenyydelle verrattuna Suomeen, alueella on pitkään oletettu, että Tukholma olisi edelläkävijä liittoon liittymisessä. Nyt näyttää siltä, ​​että aloite saattaa tulla Suomesta, mistä ovat osoituksena viime viikkoina useat korkean tason suomalaisten virkamiesten julkiset esiintymiset, joissa keskusteltiin Nato-vaihtoehdosta. Vielä enemmän suomalaisista (66 prosenttia) kannattaa Nato-jäsenyyttä, jos myös Ruotsi liittyisi liittoon.

Kun otetaan huomioon maiden tiivis puolustusyhteistyö ja Nato-kannat, jäsenyyden hakeminen samanaikaisesti olisi suositeltava vaihtoehto. Vaikka Suomen ei olisikaan optimaalista tehdä tällaista ilman Ruotsia, Tukholmalla ei pitäisi olla illuusiota, että sen epäröinti estäisi Helsinkiä valitsemasta omaa polkuaan. Kun otetaan huomioon kehityksen nopeus, tämä voi tapahtua ennemmin tai myöhemmin.

Tietysti Naton on hyväksyttävä Ruotsin ja Suomen ottaminen mukaan, mikä edellyttää konsensusta nykyisten kolmenkymmenen jäsenmaan kesken. Ruotsi ja Suomi ovat kaksi kuudesta Enhanced Opportunity Partnerista (EOP) NATOlle – ryhmälle, johon kuuluu myös Ukraina –, mikä on läheisin kumppanuusmuoto liittouman kanssa. Mutta Ruotsin ja Suomen katsotaan laajalti olevan omaa luokkaansa EOP:iden joukossa niiden armeijan kehittyneisyyden, demokraattisten poliittisten järjestelmiensä vakauden ja Itämeren kriittisen maantieteellisen sijainnin vuoksi, joka yhdistää Naton pohjoismaiset ja Baltian jäsenet.

Suurin osa tarkkailijoista uskoo, että ruotsalaiset ja suomalaiset hakemukset liittyä Allianssiin saisivat helpon hyväksynnän. Tätä uskoa tukee maiden ottaminen mukaan Naton ylimääräiseen huippukokoukseen 25. helmikuuta. Itse asiassa Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg käsitteli tätä asiaa hiljattain järjestetyssä Atlantic Council -tapahtuma, jossa sanotaan:

”Jos he päättävät hakea, ja se on 100-prosenttisesti suomalaisen ja ruotsalaisen päätös, niin mielestäni on mahdollista tehdä päätös nopeasti ja heidän liittyminen nopeasti. Loppujen lopuksi tämän on oltava poliittinen päätös, mutta kun näet Naton ja Suomen ja Ruotsin välisen yhteentoimivuuden korkean tason, kun näet, missä määrin ne kaikki täyttävät Naton standardit, pitäisi olla mahdollista sallia. ne liittyivät liittoumme melko nopeasti.”

Nähtäväksi jää, miltä näyttäisi nopeutettu prosessi päätettäessä Ruotsin ja Suomen jäsenyydestä. Se varmasti poistaisi jäsenyyden toimintasuunnitelman prosessin, jota on käytetty jokaisen Naton jäsenen hyväksymiseksi vuoden 2004 laajentumiskierroksesta alkaen ja joka todennäköisesti koskisi Kosovon kaltaista maata, joka on jo pyytänyt nopeutettua jäsenyyttä Venäjän hyökkäyksen vuoksi Ukrainaan. Stoltenbergin kommentit viittaavat siihen, että epävirallinen ajattelu on jo käynnissä siitä, miten tämä toimisi. Jos kaikki osapuolet olisivat epävirallisesti yksimielisiä jatkossa, arvioimme, että hakemusten jättämiseen ja käsittelyyn sekä äänestyksen ajoittamiseen kuluu noin kuukausi. Ratifiointiprosessit 30 liittoutuneen pääkaupungissa vievät väistämättä paljon kauemmin. Sillä välin Yhdysvallat ja Iso-Britannia voisivat antaa väliaikaisia ​​turvallisuustakuita Ruotsille ja Suomelle. Washingtonilla, Tukholmalla ja Helsingillä on olemassa kolmenvälinen puolustusyhteistyösopimus, jota voitaisiin laajentaa ja laajentaa tätä tarkoitusta varten.

Ukrainan paikan päällä tapahtuvat tapahtumat sanelevat todennäköisesti, hakevatko Ruotsi ja Suomi Nato-jäsenyyttä ja kuinka pian ja kuinka helposti liitto voi hyväksyä ne. Mutta kun Euroopan turvallisuuden ääriviivat ovat muuttuneet peruuttamattomasti Venäjän miehityksen jälkeen Ukrainaan, molempien maiden – erityisesti Suomen – ajattelun suunta selkiytyy päivä päivältä. Moskovan näkökulmasta tulos saattaa olla toinen ei-toivottu seuraus sen turhasta ja piittaamattomasta aggressiosta.


Anna Wieslander on Pohjois-Euroopan johtaja ja Atlantic Councilin Eurooppa-keskuksen Tukholman Pohjois-Euroopan toimiston johtaja sekä entinen virkamies Ruotsin puolustusministeriössä.

Christopher Skaluba on Transatlantic Security Initiativen johtaja Atlantic Councilin Scowcroft-strategia- ja turvallisuuskeskuksessa. Hän toimi aiemmin Euroopan ja Naton politiikan pääjohtajana Yhdysvaltain puolustusministerin toimistossa.

lisälukemista

Kuva: Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg tapaa Suomen pääministeri Sanna Marinin Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC) vierailulla Helsingissä 25.10.2021. Kuva Lehtikuva/Jussi Nukari REUTERSin kautta.

Liittyvätkö Suomi ja Ruotsi nyt Natoon?
Source#Liittyvätkö #Suomi #Ruotsi #nyt #Natoon

Leave a Comment