Lisääntynyt MIB-1:n ilmentyminen sylkirauhasten pleomorfisessa adenoomassa, joka uusiutuu ja käy läpi pahanlaatuisen transformaation

Eettinen hyväksyntä

Tutkimus hyväksyttiin Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) eettisessä toimikunnassa (valtuutusnumero HUS/967/2017), ja sille myönnettiin laitostutkimuslupa (§41/2017). Kaikki menetelmät suoritettiin asiaankuuluvien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Kudosnäytteet ja histopatologia

Kaikki kasvainnäytteet arvioitiin uudelleen seuraavien histopatologisten ominaisuuksien suhteen: solu/strooman suhde, stroomakoostumus (myksoidi, kondroidi, hyalinisoitunut, rasvakudos), tiehyen rakenteiden prosenttiosuus, levyepiteeliä, limakalvot, talisolujen erilaistuminen, onkosyyttinen erilaistuminen, mitoottiset ominaisuudet ja ydinatypia. Lisäksi analysoimme kasvainkapselin läsnäoloa, marginaalipositiivisuutta, kasvaimen halkaisijaa, kasvaimen infiltraatiota (silmumista) kapseliin ja multifokaliteettia. Ensin suoritettiin yhden kirjoittajan analyysit (AM), minkä jälkeen kokeneet pään ja kaulan patologit (AL ja JH) arvioivat tulokset uudelleen.

Immunovärjäykset

Keräsimme tutkimusryhmistä kaikki saatavilla olevat kasvainlohkot heidän diagnostisten objektilasien perusteella. Kasvainnäytteiden valmistelemiseksi immunohistokemiallista värjäystä varten käytimme seuraavaa protokollaa sekä sykliini D1:lle että MIB-1:lle: 4 µm paksut objektilasit valmistettiin formaliinilla kiinnitetyistä parafiiniin upotetuista (FFPE) kasvainlohkoista, parafiini poistettiin ksyleenissä ja hydratoitiin uudelleen etanolilla. . Antigeenin haku suoritettiin lämpö-indusoidulla epitooppihaulla (HIER), ja talteenottoliuoksen pH oli 9, 15 min 98 °C. Sen jälkeen otimme käyttöön endogeenisen peroksidaasin eston ja lisäsimme primääristä vasta-ainetta. Sykliinille D1 käytimme monoklonaalista kanin anti-sykliini D1 -vasta-ainetta (SP4), ab 16663, Abcam, inkubaatioaika O/N +5. MIB-1:lle käytettiin Dako Agilent monoklonaalista hiiren vasta-ainetta Ki-67/MIB-1 7240 (Dako Agilent, Santa Clara, USA) inkubaatioajan ollessa O/N +5. Toissijaista vasta-ainetta (EnVision Flex, Dako, Clostrup, Tanska), kromogeenia (EnVision Flex DAB, Dako, Clostrup, Tanska) ja substraattia (Dako Mayerin Hematoxylin, Dako, Clostrup, Tanska) käytettiin. Värjäysprosessi suoritettiin Autostainer 480S:llä (LabVision, UK).

Pisteytys

Immunopositiivisuuden kasvainnäytteissä arvioi kaksi tutkijaa (AM ja JH), joilla ei ollut tietoa kliiniset patologisista tiedoista. Sykliin D1:n nukleaarinen ja sytoplasminen ilmentyminen pisteytettiin erikseen jokaiselle näytteelle. Sykliini D1:n ilmentymisen pisteytys perustui tuumorisolujen ja sytoplasman immunopositiivisuuden prosenttiosuuteen. Pisteytys oli seuraava: negatiivinen (0), 0–10 % ilmaisu; heikko positiivisuus (1), ilmentyminen 11–40 %; kohtalainen positiivisuus (2), ilmentyminen 41–70 %; ja vahva positiivisuus (3), 71–100 % ilmentyminen. Käytimme seuraavaa asteikkoa MIB-1-ilmentymiseen: negatiivinen (0), 0–4 % ilmentymä; heikko positiivisuus (1), 5–10 % ilmentyminen; kohtalainen positiivisuus (2), ilmentyminen 11–20 %; ja vahva positiivisuus (3), > 20 % ilmentymä. Rintakudosta käytettiin positiivisena kontrollina sekä sykliini D1:lle että MIB-1:lle.

Potilasvalinta ja tietolähde

Tietolähteenä toimivat Helsingin yliopistollisen keskussairaalan sähköiset patologia-arkistot ja sairaalapotilastiedot. Muodostimme vertailua varten kolme erilaista pääryhmää: “tavanomaiset” pleomorfiset adenoomat (PA), jotka toimivat kontrolliryhmänä, toistuvat pleomorfiset adenoomat (RPA) ja karsinooma ex pleomorfiset adenoomat (CxPA). RPA- ja CxPA-ryhmissä otettiin mukaan potilaat, joilla oli kasvain missä tahansa suuressa tai pienessä sylkirauhasessa vuosina 2000–2018.

Ensimmäinen ryhmä toimi kontrolliryhmänä ja koostui korvasylkirauhasen PA:ista, joita oli hoidettu riittävästi ja jotka eivät osoittaneet merkkejä uusiutumisesta 12 vuoden seurannan aikana. Saavuttaaksemme pitkän (vähintään 12 vuoden) seurannan ja varmuuden siitä, että kasvain ei ollut uusiutunut, valitsimme peräkkäiset potilaat, joita hoidettiin vuosina 2005–2006. Otimme mukaan potilaita, joilla oli korvasylkirauhaskasvaimia, joille tehtiin riittävä hoito, joko pinnallinen tai osittainen korvasylkirauhasen poisto, ilman raporttia kapselin repeämisestä ja joilla oli kasvain, jonka halkaisija oli ≥ 1,0 cm, jotta saatiin riittävästi materiaalia histopatologiseen analyysiin. Lähetimme kaikille potilaille kyselylomakkeen ennalta osoitetussa, ennakkoon maksetussa kirjekuoressa vahvistaaksemme heidän tilansa tietojen haussa ja varmistaaksemme mahdolliset myöhemmät yhteydenotot mihin tahansa terveydenhuollon yksikköön sylkirauhaskasvaimen vuoksi. Kaikki 27 potilasta, jotka täyttivät nämä kriteerit, vastasivat, eikä yksikään raportoinut terveydenhuollon käynneistä tai seurauksista leikkauskohdassa.

RPA-ryhmään sisällytimme vain toistuvia kasvaimia, jotka ilmenivät asianmukaisesti hoidetun primaarisen kasvaimen jälkeen, eli ne, jotka oli tehty pinnallisen korvasylkirauhaskasvaimien jälkeen ja joissa ei ollut kapselin repeämää. Myös tähän ryhmään sisällytettiin vain potilaat, joilla ei ollut näyttöä sylkirauhasen pahanlaatuisuudesta seurannan aikana. Oletimme, että nämä valintakriteerit edustaisivat ja tunnistaisivat parhaiten kasvaimia, jotka ovat luonnostaan ​​alttiita uusiutumaan. Kaikkiaan 20 potilasta täytti nämä kriteerit ja heillä oli yhteensä 27 toistuvaa tapahtumaa. Näistä kuudella potilaalla oli toinen uusiutuminen ja yhdelle potilaalle kehittyi kolmas uusiutuminen.

Histologisia ja immunohistokemiallisia tutkimuksia varten RPA-ryhmän kasvaimet jaettiin kahteen alaryhmään tutkitun näytteen mukaan: primaariset PA:t, joiden tiedettiin myöhemmin uusiutuvan (PA-prim) ja uusiutuvat kasvaimet, jotka ilmaantuivat primaarisen kasvaimen jälkeen (PA-rec). . Nämä alaryhmät muodostettiin tutkimaan primaaristen kasvainten kliinistä luonnetta PA-prim-ryhmässä verrattuna kontrolliryhmään tarkemmin ja paljastamaan mahdolliset histopatologiset muutokset kasvaimessa ennen sen uusiutumista.

Kaiken kaikkiaan PA-prim- ja PA-rec-ryhmät sisälsivät kasvaimia 19:ltä 20:stä RPA-potilaasta, koska sekä primaarinen että uusiutuva kasvainlohko yhdeltä RPA-potilaalta eivät olleet saatavilla (kuvio 1). Kasvainlohkoja oli saatavilla 11 PA-prim-kasvaimesta 20 potilaalta. Tapaukset, joissa kudosnäytteitä ei ollut saatavilla, oli hoidettu muualla, ja osa niistä vuosikymmeniä sitten. PA-rec-ryhmässä oli saatavilla 24 kasvainlohkoa 18 potilaalta, joista joillakin oli useita uusiutumista. Kasvainsalpauksia oli saatavilla 15:stä 19 CxPA-tapauksesta ja 26:sta 27 tapauksesta kontrolliryhmässä. Taulukko 1 selventää edelleen RPA-alaryhmien jakoa.

Kuvio 1

Vuokaavio, joka kuvaa kasvainryhmien muodostumista.

Taulukko 1 RPA-potilaiden alaryhmien muodostuminen, n = 20.

CxPA-ryhmään kuului 19 potilasta. Näistä potilaista 12 diagnosoitiin de novo, kun taas seitsemällä potilaalla pahanlaatuinen kasvain esiintyi RPA:ssa (yksi ensimmäisessä uusiutumisessa, kuusi toisessa tai myöhemmässä uusiutumisessa). Yksikään potilaista ei kuulunut sekä CxPA- että RPA-ryhmiin.

Tilastollinen analyysi

Mann-Whitney U -testiä käytettiin vertailemaan sykliini D1:n ja MIB-1:n ilmentymisen pisteytystä kontrolliryhmän, RPA-ryhmien ja CxPA-ryhmän välillä parivertailuna. Samaa testiä käytettiin vertaamaan histologisia parametreja järjestysarvoihin. Pearsonin khin neliötestiä käytettiin vertaamaan nimellisarvoja sopivissa kliinisissä ja histologisissa piirteissä. p arvoa < 0,05 pidettiin tilastollisesti merkitsevänä. Tilastolliset analyysit suoritettiin käyttämällä SPSS®-ohjelmistoa (versio 27, IBM®).

Lisääntynyt MIB-1:n ilmentyminen sylkirauhasten pleomorfisessa adenoomassa, joka uusiutuu ja käy läpi pahanlaatuisen transformaation
Source#Lisääntynyt #MIB1n #ilmentyminen #sylkirauhasten #pleomorfisessa #adenoomassa #joka #uusiutuu #käy #läpi #pahanlaatuisen #transformaation

Leave a Comment