Pune Campus Watch: Mikä tekee mallista erottuvan suomalaisten koulujen lisääntyessä?

“Haluamme tuoda oppimisen ilon takaisin luokkahuoneeseen.” Näin Punen Akatemiakoulun (TAS) toimitusjohtajana toimiva kasvatustieteilijä Maithili Tambe selittää, miksi he ottavat käyttöön “suomalaisen koulutusmallin” tarjotakseen opiskelijoille kokemuksellisen oppimiskokemuksen.

Tunnettu ICSE:n johtokuntaan kuuluva koulu, opettava pedagogiikkaa TAS:ssa, on tulossa radikaaliin muutokseen, vaikka opetussuunnitelma pysyisi ennallaan. Leikkikentistä ja laboratorioista tulee nyt uusia luokkahuoneita, kun lapset oppivat laskemaan hyppynarujen ja puiden laskemisen avulla, ja luonnontieteitä ja maantiedettä opetetaan oppikirjatuntien sijaan yksinkertaisilla hauskoilla tee-se-itse-kokeilla.

🚨 Rajoitetun ajan voimassa oleva tarjous | Express Premium ja ad-lite vain 2 Rs/päivä 👉🏽 Klikkaa tästä tilataksesi 🚨

”Ei kilpailua, suomalainen koulutusjärjestelmä on pedagogisesti maailman paras. Sitä me yritämme omaksua täällä. Joten tarjoamme lautakokeita luokissa IX ja X, mutta suomalainen malli ei usko tenttiin, joten yritämme siirtyä kohti jatkuvaa arviointijärjestelmää, jossa keskitymme oppimistuloksiin. Mikä tärkeintä, suomalainen malli koskee opetusmetodologiaa. Oppikirjoista tulee lasten hakukirjoja, jos ollenkaan, ja opettajat saavat vapauden suunnitella oppitunteja. Koko oppiminen siirtyy käytännön käytännön oppimiseen”, hän sanoi.

Express Premiumin parhaat
Premium
Pakottamisesta huijaukseen Kiinaan -linkki: Lainasovellushuijausten lisääntymisen uhkaPremium
Sosiaalinen media: Valituksia varten voidaan perustaa valituspaneelejaPremium
Selitetty: Korkein oikeus hylkää vaatimukset Purin alueen kaivauksista...Premium

Kun Tambe yrittää TASissa “hybridimallia” ICSE-opetussuunnitelman ja suomalaisen koulutusmallin välillä, Goenka Global Education (GGE) ilmoitti huhtikuussa, että ensimmäinen Finland International School nousee Punen Kalyani Nagariin, jonka he väittävät olevan Intian ensimmäinen akkreditoitu suomalainen koulu.

Terveen järjen käytäntöihin ja kokonaisvaltaiseen, kilpailun ylittävää yhteistyötä edistävään opetusympäristöön suomalainen koulutusmalli on ainutlaatuinen.

Suomalainen tapa keskittyy pääasiassa siihen, mitä GGE:n toimitusjohtaja Shashank Goenka kutsuu “ilmiöpohjaiseksi oppimiseksi”. Suomalainen tapa edellyttää oppilaiden oppimista elämästä, ei kirjoista. ”Esimerkiksi jos ulkona sataa, niin Suomessa laitetaan lapset ulos ja kastuvat saappaisiinsa. Se tehdään lasten totuttamiseksi paikalliseen säähän ja vastustuskyvyn kehittämiseksi. Täällä ihmiset sanovat, että uinti on koulun ulkopuolista toimintaa, siellä se on elämäntaitoa, joten lasten on pakko pulahtaa uima-altaaseen. Opettajat vievät lapset ruokaloihin ja näyttävät kuinka istua, syödä omaa ruokaa ja siivota, mikä on myös meille oppimista”, hän sanoo.

Suomalaisilla opettajilla ei ole oppikirjoja, vaan heille annetaan iän ja laajan oppimäärän mukaisia ​​oppimistuloksia. Kymmenen päivän välein he istuvat alas ja laativat suunnitelman, joka sisältää pohjimmiltaan toimintaa, jonka kautta he opettavat lapsia.

”On olemassa väärinkäsitys, että tällä mallilla opiskelevat lapset ovat heikkoja akateemioissa, päinvastoin, heidän käsityksensä ovat hyvin selkeät. Opetussuunnitelma on joustava, mutta ei sattumanvarainen, se on hyvin jäsennelty ja sen suunnitteluun on mennyt vuosien syvällinen tutkimus. Sisältö on sama, opetusohjelma on olemassa, mutta opetusmenetelmä on erilainen. Esimerkiksi maantieteen tunti tapahtuu laboratoriossa, kun he oppivat maan koko ekosysteemistä. Niissä ei ole oppiaineiden kahtiajakoa, joten kun opiskelija oppii maan ekologiasta, biologian oppitunteja saatetaan lisätä. Tai kun he oppivat matematiikkaa, he oppivat myös koodauksen perusteet. Koodaus ei ole erillinen aihe. Suomalainen tapa ei erottele (aineita) kuten biologiaa, kemiaa, luonnontieteitä… niiden opetus on hyvin erilaista”, hän sanoi.

Vaikka useimpien intialaisten luokkahuoneiden yhteinen lanka on keskitetysti laadittu opetussuunnitelma, joka antaa opettajille vähän tilaa kokeilulle ja mikä tärkeintä, erittäin kilpailukykyinen koejärjestelmä, suomalaisessa mallissa ei ole tenttejä.

“Ei ole kuuden kuukauden tai vuosittaista opetussuunnitelmakoetta. Joka päivä, kun lapsi astuu sisään, arvioidaan oppimaansa perusteella ja vanhemmat saavat palautetta. Opettajien kasvun kannalta oppimistuloksille on asetettu maamerkkejä ja vertailuarvoja. Joka tapauksessa Intiassakin NEP 2020:n jälkeen loppukokeet tulevat tarpeettomiksi, sillä opiskelijat pääsevät sisään keskitetyillä yhteisillä pääsykokeilla”, Goenka sanoi.

Itse asiassa FIS:n opetushenkilöstöstä 80 prosenttia tulee Suomesta – iso syy, joka myötävaikuttaa jokaiselta opiskelijalta perittävään “premium”-maksuun, lukuun ottamatta tarvittavaa laajaa kurssimateriaalia. Koska päiväkodin hinta on noin 1,5 000 rupiaa, juniori/vanhempi kilo 2-2,5 000 rupiaa ja 1-2 luokan hinta 4-4,5 000 rupiaa, kysy Goenkalta, onko hänellä huolia koulun tekijöiden löytämisestä, ja hän sanoo: ”Ihmiset, jotka haluavat valmistaa lastensa tulevaisuuden, sijoittavat siihen. Me (suomalainen opetussuunnitelma) emme vastaa siihen, mitä tänään tarvitaan, vaan siihen, mitä taitoja lapsillamme tarvitaan selviytymään siitä, mikä tilanne on 20 vuoden kuluttua. Suomalainen opetussuunnitelma ei ole jämähtänyt, vaan sitä uudistetaan säännöllisesti ja perusteellisen tutkimuksen ja kasvatusalan asiantuntijoiden näkemyksen jälkeen, hän sanoi.

.Pune Campus Watch: Mikä tekee mallista erottuvan suomalaisten koulujen lisääntyessä?
Source#Pune #Campus #Watch #Mikä #tekee #mallista #erottuvan #suomalaisten #koulujen #lisääntyessä

Leave a Comment