Turkin opposition kutsuminen rationaaliseen politiikkaan

Riippumatta siitä, kuinka tärkeitä Turkin ulkopoliittiset kysymykset ovat, sisäpolitiikka on aina ollut asialistan kärjessä. Silti Turkin alueelliset ja kansainväliset suhteet vaikuttavat suuresti sen kotimaan hyvinvointiin. Meneillään olevan Venäjän ja Ukrainan sodan osalta Turkin itsenäistä ja ennakoivaa ulkopolitiikkaa harjoitetaan tasapainoisella asenteella. Turkki tuomitsee Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, mutta pyrkii lopettamaan tämän tuhoisan konfliktin pitämällä vuoropuhelun kanavat auki Venäjän kanssa. Naton laajentumisen osalta Pohjois-Euroopassa presidentti Recep Tayyip Erdoğan yllätti maailman korostamalla riskejä, joita liittyy Ruotsin ja Suomen ottamiseen Natoon. Hyödyntämällä hauraasta tilanteesta Erdoğan protestoi oikeutetusti Turkkia vastaan ​​asetettua asevientikieltoa vastaan ​​ja ottaa kantaa PKK-terroristiryhmää tukevia maita vastaan, ei vain kahta Pohjoismaata vaan myös sen Nato-liittolaisia.

Samaan aikaan Turkin hallitus hoitaa samanaikaisesti maan kohentuvia suhteita Israeliin, Saudi-Arabiaan ja Egyptiin. Libyassa olevan johtavan roolinsa lisäksi Turkki korosti päättäväisyyttään ryhtyä sotilaalliseen operaatioon Syyriassa minimoidakseen PKK:n toiminnan naapurimaan pohjoisosassa. Kun Venäjä alkaa vetää sotilaita Syyrian taistelukentältä, Turkki pyrkii suojelemaan Syyrian alueellista koskemattomuutta eliminoimalla terroristijärjestön, joka toimii erityisen aktiivisesti Manbijissa ja Tal Rifaatissa. Huolimatta näiden ulkomaisten asioiden merkityksestä, Turkin yleisö keskittyy edelleen vuoden 2023 presidentinvaaleihin.

Sen sijaan, että oppositiopuolueet ehdottaisivat vaihtoehtoisia politiikkoja ja keskusteluja Turkin kiireellisistä ongelmista, ne ovat jo pitkään omistautuneet kritisoimaan hallitusta kovalla poliittisella kielellä. Voimakkaasti muotoillussa puheessaan hallitsevan Oikeus- ja kehityspuolueen (AK-puolueen) ryhmäkokouksessa parlamentissa Erdoğan esitti 10 konkreettista kysymystä suurimman oppositiopuolueen republikaanien kansanpuolueen (CHP) johtajalle Kemal Kılıçdaroğlulle. Jos Kılıçdaroğlu ei pysty antamaan selkeitä vastauksia näihin kysymyksiin, Erdoğan sanoo, että äänestäjät eivät luota hallitusta niin kunnianhimoisiin mutta epäpäteviin henkilöihin. Nämä olivat presidentin kysymykset:

Tuomitseeko hän kaikki PKK:n separatistisen terroristijärjestön elementit ja kaikkien terroristijärjestöjen poliittiset laajennukset Gülenist Terror Groupista (FETÖ) Daeshiin?

Tukeeko hän Turkin rajat ylittäviä operaatioita PKK:ta ja sen syyrialaista haaraa YPG:tä vastaan?

Tukeeko hän omaa maataan vastaan ​​lännen tekopyhää asennetta terroristijärjestöjä ja Turkin kansallisia etuja kohtaan, joka on noussut uudelleen esille Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyskeskustelussa?

Onko hän maansa puolella sen kansallisissa taisteluissa Välimerellä ja Egeanmerellä aina aluevesikysymyksestä yksinomaisiin talousvyöhykkeisiin?

Tukeeko hän ainakin periaatteessa taisteluamme COVID19-pandemian ja Venäjän ja Ukrainan välisen sodan aiheuttaman kansainvälisen talouskriisin vaikutuksia vastaan?

Aikooko hän toteuttaa politiikkaansa maamme ja kansamme todellisten etujen mukaisesti luopumalla väitteistä, jotka on todistettu vääriksi oikeuden päätöksillä ja toimielinten lausunnoilla?

Määrittääkö hän poliittiset strategiansa puolueensa jäsenten ja kansallisen yleisön kanssa sen sijaan, että ulkomaiden edustajat laatisivat ja hyväksyisivät ne?

Onko hän halukas toimimaan jalovaltion jatkeena suojelemalla kaikkia näiden maiden arvoja, symboleja, saavutuksia ja perintöjä, joista kansakuntamme on muuttanut ikuiseksi kotimaakseen 1000 vuoden verisen taistelun jälkeen?

Aikooko hän puhdistaa puolueensa kaikista terroristijärjestöjen kannattajista, varkaista, hyväksikäyttäjistä ja raiskaajista?

Onko hänellä rohkeutta asettaa itsensä presidenttiehdokkaaksi vuonna 2023?

Vaikka kaikki nämä kysymykset ovat tärkeitä, viimeinen kysymys teki erityisen vahvan vaikutuksen yleiseen mielipiteeseen. Tällä kysymyksellä Erdoğan ei ainoastaan ​​haastanut Kılıçdaroğlun presidentinvaaleissa, vaan myös pakotti oppositiopuolueen Nation’s Alliancen nimeämään presidenttiehdokkaansa.

Viimeisellä puheessaan parlamentissa Erdoğan paljasti oppositiorintaman ristiriidat ja umpikujat. Jos oppositiopuolueet tukevat hallituksen taistelua PKK:ta vastaan ​​Irakissa ja Syyriassa, ne joutuvat ristiriitaan Kansandemokraattisen puolueen (HDP) kanssa, joka on heidän liittolaisensa nimensä mukaisesti. Jos he tukevat hallituksen aloitteita itäisellä Välimerellä ja Naton laajentumiseen liittyviä kysymyksiä, heidän on kohdattava kasvotusten länsivallat. Vaikka Hyvän puolueen (IP) diskurssit muistuttavat AK-puolueen diskursseja, heidän on vaikea tukea hallitusta, sillä tämä asenne vieraannuttaisi länsivallat, joiden kanssa he haluaisivat solmia liiton tulevia presidentinvaaleja varten.

Vaikka oppositiopuolueet vastasivat Erdoğanin kysymyksiin, heidän vastauksensa ovat edelleen moniselitteisiä ja täynnä poliittista propagandaa ja syytöksiä. Vaikka ei olekaan järkevää odottaa oppositiojohtajien myöntävän poliittiset ristiriidat ja umpikujat, Erdoğanin puhe onnistui paljastamaan ne yleisölle.

Päivittäinen Sabah-uutiskirje

Pysy ajan tasalla Turkin, sen alueen ja maailman tapahtumista.


Voit peruuttaa tilauksen milloin tahansa. Rekisteröitymällä hyväksyt käyttöehtomme ja tietosuojakäytäntömme. Tämä sivusto on suojattu reCAPTCHA:lla, ja Googlen tietosuojakäytäntö ja käyttöehdot ovat voimassa.

.Turkin opposition kutsuminen rationaaliseen politiikkaan
Source#Turkin #opposition #kutsuminen #rationaaliseen #politiikkaan

Leave a Comment